Marginaalimatkavalmistelut

Vappu rullaa ulkona ja minä istun sisällä. Hyvä niin – tervehenkinen elämä on halvempaa. Paitsi liian terveellinen: erityisruuat, erityistreenit, erityisvehkeet –ne vasta pirun kalliita ovat. Pohdin tänne ”marginaalin reunalle” saapuessani, että oikeastaan mikä tahansa elämäntyyli äärilaidassa käy kalliiksi – taloudellisesti tai sosiaalisesti. On hyvä pyrkiä tietynlaiseen vaatimattomuuteen. Sellaiseen tavallisuuteen, jota haluaisi enemmän kuvata kultaisena keskitienä kuin harmaana universalismina. Vaikkakin harmaudessa on puolensa tällaiselle hyvin jakaantuneesti keskittyvälle. Elämän kulissien ollessa vakaat saa keskittyä paremmin siihen, mihin yrittääkin keskittyä.

Tietysti on eri kun asian saa tehdä omasta, kansalaisoikeudellisesta vapaasta tahdosta. Toinen juoksee pakosta karkuun, yksi omasta syystä kiireessä ja toinen hekumoiden lenkillä. Sama toimi, täysin eri kokemus. Itselle tämä marginaalin tarkkailu on vapaaehtoinen koetus. Miksi? Koska uskon sen olevan vapauttavan antiklimaattista. Blogasin taannoin rahan, työn ja onnellisuuden suhteesta.  En kokonaisvaltaisesti enkä tieteellisesti vaan ikään kuin pohdintaa aloittaen: miksi työtä tehdään ja rahaa ansaitaan ja vielä luullaan, että se johtaa onneen? Sanottuani tarpeeksi usein, etten tiedä mitään parempaa kuin tyttäreni kanssa sohvalla makoilu lastenohjelmia katsoen, tein siitä itselleni onnen mittayksikön. Töitä tehdessä toisessa vaakakupissa on aina laatuaika ja toisessa työ-raha-maine-kunnia-höttö, jonka olemassaolosta ja tarkoitusperästä ei oikeastaan ole mitään olettamusta todellisempaa todistetta. Päättelin, ettei rahallinen vauraus ole työllä saavutettuna järkevä vaihdon kohde omille ainoille todellisille resursseille, eli ajalle ja fyysiselle läsnäololle. Työssä minä pistän peliin ruumiini ja rajallisen aikani, joka minulle on suotu ja saan vastineeksi rahaa. Ansaitsemallani rahalla voin tehdä asioita sekä ostaa palveluita ja hyödykkeitä, joita voin hyödyntää vapaa-ajalla.

Sain Mun talous -tiimiltä (kiitos erityisesti Takuu-Säätiön Henrille) ohjeet kokeiluun, jotka eivät todella ole yksiselitteiset. Tulkitsen niin, että kokeilua varten on yksinkertaisinta pitää mielessä summa 451 euroa, joka kattaa tässä kuussa ruokani, liikkumiseni, vaatteeni ja niin – oikeastaan kaiken paitsi sähkön, asuntovuokran ja vakuutukset. 451 euroa kuulostaa äkkiseltään kovin mahdolliselta. Ja sitähän se ei lainkaan ole, mikäli kokeilu ei olisi kuukauden kokeilu vaan vaikka muutaman vuoden elämäntyyli, pakosta tai tahdosta. Pelkästään kuntosalini ja vakiviihteeni (netin musiikki- ja elokuvapalvelut) vuositasolla söisi lähes puolet budjetistani. Itse asiassa, kuntoilutarvikkeet sekä ravinteet, koneet ja laitteet maksavat melkein tuplan lisää. Välttämättömät kulut tuntuvat tässä vertailussa pienemmiltä kuin turhat. Immersion nimissä aion ottaa selvää, kuinka pienelle em. menot saisin viritettyä.

Yhtäältä ajattelen, etten osaa budjetoida. Toisaalta uskon, että pystyn pysymään tavoitebudjetissa, kun luon kuukaudelle hyvän strategian. Priorisoin. Ruoan nostan korkeimmalle. Olen oppinut omista elämänmuutoksista, että päämäärän liika tuijottelu stressaa ja johtaa useimmiten pettymyksiin. Parasta on yksinkertaisesti tehdä niitä asioita, jotka mahdollistavat päämäärän, uskoa ja tietää, että ne vievät perille. Elämä rakentuu mahdollisuuksille, ei ennaltamäärätylle. Kun minimoin rahanmenon mahdollisuudet niin tilanteiden kuin ajatustenkin tasolla, kannustan itseäni hakeutumaan järkevien mahdollisuuksien äärelle. Yksinkertaistettuna saman voisi sanoa niin, etten esimerkiksi sovi treffejä ravintolaan vaan kävelylle, enkä tee etäpäivää kahvilassa vaan kirjastossa.

Suunnitelmani ei ole kurjistella. En usko moiseen. Laman lapsena ja zeitgeist-aikuisena haluan kokea jonkinlaisen länsimaisen neoliberalismin emansipaation: elää kestävästi ja järkevästi. Hävetä vanhempieni sukupolven kokkelihuuruista sutturointia ja jälkiviisastella omaa naivia uratoiveista nuoruuttani. Olla ylpeä sosiaalidemokraatti ja myöntyväinen prekariaatti etc. Ehdin purkaa tätä myöhemminkin, ehkä jopa muuttaa mielipidettäni. Juuri nyt uskon, että kokeilu tulee vain todistamaan sen, että vähemmän todella on enemmän. Tai sitten niin, että vähemmän ei ainakaan ole yhtään laaduttomampaa. Rahaa en tarvitse sen enempää kuin muut sitä minulta pyytävät. Ja pääasiassa minä itse päätän, minkä suuruisia summia muut minulta tulevat pyytämään – vuokran ja ostosten yhteydessä. Muuta en rahalla tee. Kuten ystävälleni sanoin: minä ja raha olemme yhdessä, muttei meillä mitään kiintymyysuhdetta ole.

-Janne Salovaara

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.