Kaikella on hintansa – juttusarja kuluttamisesta ja talouskasvusta OSA 1

Kuluttaminen on pulmallinen kansalaisvelvollisuus

Niklas Toivakainen & Toni Ruuska

Onko olemassa jotakin, joka ei määräydy suhteessa rahaan? Voisimme vastata tähän kysymykseen kenties listaamalla asioita kuten ystävyys, terveys, onnellisuus. Samalla olisimme kuitenkin kiusallisen tietoisia siitä, miten helposti raha tuppaa, tavalla tai toisella, kietoutumaan myös näille elämänalueille. Kaikella on, niin kuin sanotaan, (rahallinen) hintansa.

Mutta mitä oikeastaan teemme rahalla? Ostamme asioita, oikeuksia, palveluita, jne. Harvoin kuitenkin miellämme rahankäyttöämme suoranaisesti kulutuksena. Käydessämme elokuvissa, emme ajattele käyntiä ensisijaisesti kuluttamisena, vaan ennemmin, elokuvan katsomisena ja siitä nauttimisena. Samoin ostaessamme ruokaa kaupasta tai syödessämme ravintolassa, emme pääasiassa ymmärrä sitäkään kuluttamisena, vaan esim. tietynlaisena tapana nauttia ruoasta ja siihen liittyvistä sosiaalisista ulottuvuuksista. Markkinoiden eli talousjärjestelmämme yhden keskeisen osan näkökulmasta olemme kuitenkin aina rahaa käyttäessämme ensisijaisesti kuluttajia. Ja koska rahankäyttö on niin laajasti sidottu elämäämme, kansalaisena oleminen on hyvin pitkälti kuluttajana olemista. Voisi jopa hieman kärjistäen sanoa, että meidän kansalaisvelvoitteemme on kuluttaa.

”Kansalaisena oleminen on hyvin pitkälti kuluttajana olemista.”

 

Ei siis ole ihme, että monet sanovat meidän elävän kulutusyhteiskunnassa. Mutta syy tälle nimitykselle on monimutkaisempi kuin vain se tosiasia, että raha ja markkinat kietoutuvat niin laajasti yhteen nykyelämän kanssa. Asiaa voisi kenties lähestyä parhaiten selventämällä, mikä on kulutuksen taloudellinen ydin vallitsevassa talousjärjestelmässä? Tai kysymällä mikä on kuluttajan suhde myyjään tai tuottajaan? Kun ostat jonkun tuotteen, esineen, palvelun, oikeuden jne., sen hinta on pääasiallisesti laskettu niin, että myyjälle/yritykselle jää siitä käteen suurempi rahamäärä kuin mitä tuote todellisuudessa maksaa. Tämä tarkoittaa siis, että myyjälle/yritykselle kertyy tuotteen myynnistä enemmän rahaa kuin mitä sen tuottaminen on maksanut (voitto).

Kulutusyhteiskunta on itseään ruokkiva systeemi

Kuluttaminen meidän yhteiskunnassa ja sen vallitsemassa talousjärjestelmässä liittyy siis oleellisesti voiton tavoitteluun ja voiton tuottamiseen erilaisille organisaatioille, kuten osakeyhtiöille. Toisaalta taas pidämme kuluttamalla myös pystyssä hyvinvointiyhteiskuntaa, siinä määrin kuin yrityksille kasautuva rahallinen voitto saadaan jälleen kiertoon. Nimittäin hyvinvointivaltion pystyssä pysymisen näkökulmasta on tärkeää, että yrityksille kertyvä varallisuus ei jää lojumaan yrityksen omistajien, johtajien ja työntekijöiden patjojen alle tai pankkitileille, vaan että se pannan takaisin kiertoon, esimerkiksi sijoittamalla tuotannon laajentamiseen ja kehittämiseen. Tällöin muodostuu uusia työpaikkoja, joiden kautta ihmiset saavat toimeentuloa, jonka kautta kertyy myös verovaroja niin tuloverotuksen, kuin myös arvolisäverotuksen myötä valtiolle. Nämä varat sijoitetaan sitten, ainakin jossain määrin, erilaisiin hyvinvointipalveluiden ja sosiaaliturvan tuottamiseen, mutta myös teiden ym. infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon.

”Kapitalistinen talousjärjestelmämme on täysin riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta.”

 

Yritysten tekemät voitot, työllisyystilanne ja palkkataso sekä valtion taloudellinen tilanne määrittävät sen millaista taloudellista toimintaa yhteiskunnassamme voi olla. Mitä enemmän tuotantoa ja kulutusta tapahtuu ja mitä enemmän rahaa on kierrossa, sitä paremmat mahdollisuudet yrityksillä on lisätä tuottojaan, mutta myös valtiolla pitää taloutensa tasapainossa. Tästä näkökulmasta katsottuna nykyinen talouskasvuun perustuva talousjärjestelmämme muodostaa itseään ruokkivan systeemin, joka pyrkii alati laajentumaan. Itse asiassa, nykyinen ns. kapitalistinen talousjärjestelmämme on täysin riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta – sen on aina tuotettava enemmän ja enemmän vaurautta kuin mitä meillä nyt jo on.

Tämä johtuu monesta asiasta, kuten pankkilainoista ja niiden koroista, tulevaisuuden investoinneista ja niiden tuotto-odotuksista, markkinakilpailusta sekä olemassa olevista tuotantosuhteista (kuten esim. omistussuhteet ja –oikeudet). Pääasia kuitenkin on, että jotta lainat ja niiden korot voidaan maksaa takaisin, on talouden kokonaisuudessaan kasvettava. Myös sijoittajat sijoittavat rahaa yrityksiin odottaen niiltä kasvua ja menestystä markkinoilla, jotta he voisivat saada ”rahoillensa vastinetta”.

Toisin sanoen, jotta kapitalistisen markkinatalouden moottorit pysyvät käynnissä, on talouden kasvettava, muutoin iskee talouskriisi. Ja koska myös hyvinvointiyhteiskuntamme on hyvin pitkälti riippuvainen talouden kasvusta, kuulemme politiikkojen usein peräänkuuluttavan talouskasvun tärkeyttä. Näin ollen huomaamme, että kulutus on keskeinen osa yhteiskuntarakennettamme, ei vain rahan vaihdantaan liittyvän tarkoituksen takia, vaan eritoten koska yhteiskuntarakenteemme on sidottu talouskasvuun.

Millaista on eläminen kulutusyhteiskunnassa?

Kuitenkaan nämä edellä mainitut seikat eivät vielä yksinään kerro meille paljonkaan siitä, mitä tarkoittaa elää kulutusyhteiskunnassa. Henkilökohtaisella tasolla se merkitsee muun muassa sitä, että meidän on kulutettava, jotta voisimme taas kuluttaa huomenna, jotta voisimme taas kuluttaa huomenna, jne. Tämä johtuu jälleen järjestelmämme luonteesta: kun talousjärjestelmä on sidottu jatkuvaan kasvuun, se tarkoittaa sitä, että ajan kuluessa lähes kaikki yhteiskunnalliset toiminnot (kuten koulutus ja terveydenhuolto), mutta myös yksilöiden henkilökohtaiset valinnat (kuten harrastukset ja ystävyyssuhteet) liittyvät enemmissä määrin rahaan, kulutukseen ja talouden kasvuun.

”Meidän on kulutettava, jotta voisimme taas kuluttaa huomenna, jotta voisimme taas kuluttaa huomenna, jne.”

 

Elämästämme tulee näin ajan kuluessa yhä enemmän kulutus- ja rahakeskeistä, mikä on helppo havaita, vaikka kuuntelemalla poliitikkoja tai katselemalla uutisia. Millaisia ongelmia talouden kasvun pakosta sitten seuraa? Lue lisää juttusarjan toisesta osasta Talouden haasteena talousjärjestelmämme tärkein elementti − kuluttaminen.

 

Asiantuntijakirjoituksen ovat #puhurahasta -kampanjaan 2019 laatineet Niklas Toivakainen ja Toni Ruuska Helsingin yliopistosta (toim. Ella Niini)

Jaa somessa >>
Share on Facebook

Facebook

Tweet about this on Twitter

Twitter

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.