Joku maksaa aina 8.5.2016

Joustamattomalla budjetilla elävä joutuu neuvottelemaan yllättävän paljon. Niin itsensä kuin muidenkin kanssa. Kalenteriin sopisi paremmin mennä keskiviikkona ja tulla lauantaina mutta myyntimäärään perustuvan hinnoittelun määräämänä junat otetaankin torstaille ja sunnuntaille. Oma rauha kärsii, mutta kun raha määrää minä joustan. Hyvää matkassani on se, että yhdelle päivälle on suunniteltu sukulaisen talkoot, jossa kymmenen tunnin työvuorolle saa varsin hyvät vastineet: ilmaiset matkat talkoopaikalle, ruoat kahveineen, monen sukulaisen tapaamiset kerralla – ja tietysti hyvää mieltä, ulkoilmaa, hyötyliikuntaa. Loistodiili! Minä en maksa, joku muu maksaa. Joku. Jollakin tavalla.

Teen työni ohella muutamaa vapaaehtoisprojektia, joiden myötä hyvää mieltä alkaa jo tursua lompakosta – vaikka sinne kuinka niiden myötä onkin uutta tilaa tullut. Silti, auttaessa koen saavani ja ostaessa vain antavani. Kun autan, ansaitsen mitä siitä saan ja kun ostan, tunnen vain menettäväni rahaa. Tiukalla linjalla ollessa ilmaiset asiat tuottavat tuplahyödyn: välittömän ja lisäksi sen, ettei se vie rahaa. Varmasti tästä syystä eräs ystäväni joskus sanoikin pyytävänsä muuttoon vain sellaista apua, missä tilien tasaaminen onnistuu rahalla. Kiitollisuudenvelka on kalliimpaa. Siis jos on rahaa, jolla sen korvata.

Usein ennenkin, kestävyyttä ja ekonomiaa ajatuksissani yhdistäessäni olen mietiskellyt 80-luvun kulttikoomikon Bill Hicksin Life is Just a Ride -läppää. Sketsin sisällössä muutama ajatusleikki resonoi tämän kirjoitussarjan henkiseen downshift-, degrowth- tai rajatun kuluttamisen ideologiaan. Tämä huvittelulaite, joksi Bill todellisuuden systeemiä kutsuu, on hieman hassu ja jokseenkin rakennushankkeena turhamainen. Ajatus siitä, että meillä on vaihtoehto siihen suhtautumiseen on vahva. Muutos on kiinni enemmän ajattelutavasta kuin muutoksen mekaniikasta. Voin ajaa tässä huvittelulaitteessa, mutten ota sitä tosissani.  Voin tienata ja käyttää rahaa, mutten etsi siitä mitään sen suurempaa. En uusi lippuani tähän huvittelulaitteeseen. Kolikolla ei ole kääntöpuolta, vaan kolikko on kaksipuolinen ja minä voin päättää kumpaa pidän etu- kumpaa takapuolena. Meidät on lapsesta asti koulutettu ajattelemaan binääristi.

-Janne Salovaara

KUVA: Ennen ja jälkeen, välissä viikko ja 128,40€ – kotiin kuljetuksella.

KUVA: Ennen ja jälkeen, välissä viikko ja 128,40€ – kotiin kuljetuksella.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.