Älä osta mitään viikko 22.5.2016

Tililläni on jäljellä lähes saatanalliset 6,67 €, josta laitan 5 € boheemisti kahviin itselleni ja tutulle proffalle. Loppu. Eipä tarvitse enää miettiä. Niin tarpeeksi rahaa, ettei sitä tarvitse miettiä, on varmaan paras tilanne. Rahan miettiminen on niin pirun tylsää… Raha, tuo ikuinen riesa. Vähän kuin hampaat.

Nyt se on loppu. Viimeiset päivät voin ottaa kiukulla. En osta mitään. Lainkaan. Säästyy aikaa ja vaivaa kun ei tarvitse suunnitella joka käännettä ja minuuttia, jossa varoo tekemästä huonoja valintoja. Köyhä saa laskea hartiat. Tässä, kuten monessa muussakin muutoksessa, epävarmuus aiheuttaa niin stressiä kuin ratkeamisia ja siksi totaalikieltäytyminen toimii uutta rutiinia opetellessa hyvin. Tavat resetoidaan.

Jokainen kaapissa pölyttyvä sienisäilyketölkki ja kuivatofupussi muistuttaa paremmista ajoista. Ajoista, jolloin ostin jotain, jota en tarvinnutkaan heti. Vihreimmistä sadoista ja lihavimmista vuosista, jolloin minulla oli ihanasti liikaa. Nyt voin elää niistä. Ravintosäilyke on kuin akku, johon säilötään päivällä kerätty aurinkovoima, jota voi yöllä käyttää kylmyyttä vastaan. Säilyke tasapainottaa taloutta. En voi uskoa, kuinka paljon yllättäen arvostan säilykkeitä! Kultavarantomainen kuivakaappini hupenee eikä mikään siellä ole itsellään uusiutuvaa.

Henkilökohtaisen talouden fluktuointi jaksaa mietityttää. Parempina kuukausina voi tehdä hankintoja, kerryttää ja säilöä hyvinvointia, joita sitten syödä huonompina aikoina. Tätä varten tarvitsee niitä parempia kuukausia. Ja jos niitä ei muuten synny, kuten tässä simulaatiossa, jossa sisääntulo on aina rajattu, täytynee niitä synnyttää säästämällä toisessa kuussa ja käyttämällä enemmän taas toisessa. Edellisen kolmen viikon perusteella tämä kuukausi on ollut niitä miinus-kuukausia, joten ensikuussa pitäisi paikata kaikki ylimääräinen, joka on mennyt nyt. Kiinniotto on kurjempaa, mutta tavoite on ainakin selkeä.

Vippasin itseltäni tässä kuussa, joten simulaation on jatkuttava ainakin toisen kuukauden ajan, jossa paikkaan tämän kuun tappiot. Nostan hartiat yhä lähemmäksi korvia. Kiristän niin, että päätä särkee eikä leuat enää aukea. Tuleepahan syötyä vähemmän.

-Janne Salovaara

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.