Kallein kuukausi ikinä! 16.5.2016

Keskustelimme kokeilustani Mun talous -tiimin kanssa SuomiAreena2016 -palaverissa ja jouduin myöntämään budjettisuunnitelmani surkeuden. Toisia syytelleen, tietysti. En toisia henkilöinä vaan seikkoina. Oi ironiaa, että juuri tästä, julkisesti seuratusta kuukaudesta näyttää tulleen viime vuosien kalleimpia! Uskomatonta. Fillarista puhkesi kumi, ja pitikin uusia myös ulkorengas, voi murhe! Kiireen ja liikkeen vuoksi olen ollut lähes väkipakotettu syömään ja kahvittelemaan ulkona, minua raukkaa! Sain ylinopeussakon vaikken edes omista autoa, mikä vääryys! Tietysti voi olla, että ironialla on osansa tässä turhuusnäytelmässä, tosin todennäköisempää on, että kulutukseni on juuri yhtä holtitonta joka kuussa, en vain joudu muina aikoina siitä tilille. En joudu seuraamaan omaa holtittomuuttani.

Kulutuksen tasoja on omassa todellisuudessa varmastikin monta. Monta erilaista ja silti yhtä todellista. Verrattain samoin kuin vaatekaapissa vaatekokoja: on sitä kokoa jota ajattelee olevansa, sitä jota oli tai aikoo olla ja sitä jota oikeasti on. En ole vielä sillä tasolla, että osaisin omistaa vain yhden: esimerkkinä yhdet kengät. Jokin, ehkä korporaatio-kasvatukseni (Googlaa Ralph Nader), sanoo, ettei se voi olla järkevääkään. Omistan yhdet juoksukengät, yhdet sisäkengät, yhdet kumisaappaat, yhdet talvisaappaat, yhdet syyssaappaat, yhdet juhlakengät, toiset juhlakengät, mutta vain yhdet pitempivartiset juhlakengät. Kai huonomminkin voisi olla? Yhdet valkoiset juoksukengät, yhdet tämän ja yhdet tämän merkkiset sisäkengät.

Pyrin kuluttamaan järkevästi eli ostamaan kestävästi. Perheemme ei autoile ja kaupungin sisällä kuljen julkisillakin melko vähän, kävelen mieluiten ja pyöräilen vauhdin takia. Näin ollen sallin itseni ostaa kengät ja pyörän. Hyvät sellaiset. Toivoen, että ne kestää. Kengät viisi vuotta ja pyörä vähintään kymmenen. Ostan kuin selviytymis-bunkkeria varusteleva pelkuri. Ostan itselleni kestävää ja mietin hyötyä, en niinkään rahallista arvoa. Mitä moinen käyttäytyminen mahtaa ennakoida? Kurjia vuosia? Vastuullisempaa ja säädeltyä kuluttajuutta? Tarina kertoo, että ennen suuria sotia on aina syntynyt enemmän tyttölapsia. Tai oireilen muusta syystä. Kulutussuunnitteluni liittyy kokeiluun: halu ostaa kasvaa, kun tietää ettei saa. Koitan kumota ostokieltoa hyvin perustelluilla valinnoilla. Koitan huijata itseäni. Teen osasyillä turhasta tarpeellista.

Epäilen suuren suunnitelmani olevan tuhlarin laatima. Elän kuin pellossa, kunnes virrat ehtyvät. Kantaakko vastuu vai ollakko marttyyri? Vuokra on maksettu, ruokaa tarvitaan vielä viikoksi. Lahjat, laskut ja sakot maksan myöhemmin. Jaan ne, kuten muutkin lukuisat meno-klöntit vuosibudjetille. Sakot ja muut valtion maksut, voisin nakata nykyisen kakun päälle, tässä (simulaatiossa) kun velkajärjestelyssä elelen. Velkajärjestelyssä elämisessä on se jännittävä puoli, että henkilölle on asetettu kulutuskatto. Tuotannossa putki tulee yhä sisään mutta ulosmeno jakautuukin kahteen, joista toinen edustaa omia kuluja ja on joustamattoman pieni: 451€. Valtion putki, johon muut rahat menevät joustaa vaikka kuinka suureksi. Ponnistelu ei siis kannata. Lottoaako velkajärjestelyssä olevat? Unelmoidaanko sielä velanmaksusta vai välistävedosta? Jälkimmäisen ymmärrän hyvin.

– Janne Salovaara

KUVA: Harmittaahan se, kun 10 nakin pakkaukseen on sujahtanut kaksi alle. Kappalehinta nousee huomattavasti. Systeemi on minua huijannut.KUVA: Harmittaahan se, kun kymmenen nakin pakkaukseen on sujahtanut kaksi alle. Kappalehinta nousee huomattavasti. Systeemi on minua huijannut.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.