Ei hetken taukoa 13.5.2016

Oma talous rullaa kuin elämä. Aika. Ei siitä voi oikeasti ottaa taukoa. Ei ole pausseja tai vapareita – se on päällä koko ajan. Omaa taloutta ja sen pakoitteilta voi piiloilla. Sitä sanojaan laskujen maksamatta jättämiseksi, tai eräpäivien ylitykseksi, tai nyörien hellittämiseksi silloin kun pitäisi olla kuurilla. Joka päivä maksaa vuokraa, joka kahvikuppi maksaa kahvissa, kahvikoneessa, sähkössä, vedessä, jätemaksuissa, jokaisen yön omalla patjalla voi laskea rahassa. Oman talouden, eli henk.koht. liikevaihdon alati ajattelu aiheuttaa orastavaa hulluutta. Jokainen hetki muuttuu ahdistavasti numeeriseksi, kulutustodellisuuden Matrixiksi. Minusta saatava hyöty on taloudellinen. Teen, tuotan, ostan ja kulutan ja joka käänteessä osallistun transaktioiden tauottomaan tanssiin. Raha-asiat sikseen, kaikkihan ‘kuluttaa’: muurahaiset neulasia ja planeetat kosmista energiaa. Olisi siis ehkä aiheellista himmata kulutusvastaisuutta ja eriyttää se tuhlauksesta. Kansalainen – kuluttaja – tuhlari.

Eräpäivät saisivat tulla myöhemmin ja palkkapäivä nopeammin. Hiukset voisivat kasvaa hitaammin ja farkut kestää kauemmin, laskussa olla enemmän maksuaikaa ja rullassa enemmän vessapaperimetrejä. Onko yksinkertaisesti niin, että rahan pakollista käyttöä lykätään ja vääjäämätöntä sisääntuloa kiirehditään? Raha ei koskaan nuku. Eikö niin sanota? En mieti rahaa turhaan, tai siis tietysti raha on jotenkin turhaa joten sen ajattelunkin olettaisi olevan jokseenkin turhaa.. Mietin rahaa, tietysti tämän kuukauden mittaisen kokeilun vuoksi, mutta myös sosiaalisen kestävyyden tutkijana: raha kun tuntuu aiheuttavan kovasti maailmassa harmia. Tietysti hyvää myös, mutta nyttemmin lähinnä harmia. Ja kun sano nyttemmin, niin tarkoitan, että ainakin oman elämäni kaikki 35 vuotta.

Kokeilun alussa ajattelin, että talouskuri on efektiivinen myös kattotasolta hallittuna. Loin ikään kuin suuren linjan strategian (esim. Suomi nousuun!) ja uskoin tämän julistuksen ohjaavan kulujani läpi kokeilun, kokeilun olevan opettavainen ja täten koko kulutuskäyttäytymiseni muuttuvan kertaheitolla ja pysyvästi. Yllätyksettömästi, näin ei kuitenkaan käynyt. Kuten usein, strategia (N-y-t, Suomi nousuun!) ilman konkreettisia implikaatioita on kuin saisi uuden kirjahyllyn ostopakkauksen mukana kirjoja, muttei hyllyn kokoamisohjeita.

Rahan tarve hetkessä on todellinen ja usein myös pakollinen. Lainaan itseltäni henkisesti seuraavalta päivältä: kyllä-kyllä, nyt ostan, mutta huomenna säästän. Katson itseäni säälien asioita joihin minulla ennen oli varaa ja mietin kauanko saan niistä vielä omalla rahallani maksamaa hyötyä irti. Kuittirulla levahtaa kirjahyllyn päällä. Tämän kuun budjetista on alle kolmannes jäljellä ja kuuta yli puolet. Joudun varmaan tekstiviestivippaamaan itseltäni loppukuusta. Tosin tiedän kuinka typerää se on, sillä tässä simulaatiossa parempia kuukausia ei ole tulossa. Olisipa kaikki tehty valuraudasta.

-Janne Salovaara

KUVA: Gangsta-rollin sijaan taskussa kulkee kuitti-roll.KUVA: Gangsta-rollin sijaan taskussa kulkee kuitti-roll.

No Comments

Sorry, the comment form is closed at this time.